Ikävistä kommenteista ei pitäisi välittää, mutta välillä tajuntaani iskee tieto siitä, että muut ovat kyllä niiden avulla kertoneet kertyvistä kiloistani. Ja vieläpä niin selvästi, että minunkin olisi pitänyt se ärtymisen sijaan tajuta..  

*Söimme vuosia sitten perheeni, isovanhempieni ja muutaman muun sukulaisen kanssa juhla-ateriaa. Isäni vaimo tykkää järjestää joka itsenäisyyspäivänä tällaisen kokoontumisen. Tunnelma oli ihan mukava, kunnes mummoni kysyy kesken ruokailun: "Paljonkos Haaveilija painaa?" Tulee hiljaisuus ja muut kääntyvät katsomana minua. Vastaan "Ihan riittävästi", jonka jälkeen ukkini alkaa pohtia ääneen: se on varmaan siinä seitsemänkymmenen kilon tietämillä… minä olen hiljaa. Ukkini arvio meni aikalailla alakanttiin. Harmitti kuitenkin kovasti. Miksi ihmeessä ruokapöydässä on pakko alkaa utelemaan tuollaisia asioita?! Ja vieläpä kaikkien kuullen.  Tämä tuli mieleen taas niin elävästi kun tapaus käytännössä toistui kun mummoni jälleen tiedusteli painoani lähes koko suvun kuullen juhannuksena.   

*Toinen mummoni tänä kesänä: Onpas sinusta tullut pyylevä ja samanaikainen läimäytys persuuksille. Tässä tapauksessa yleisöä ei sentään onneksi ollut.

*Isäni ärähtää kahvipöydässä: Lopeta toi syöminen, paisut kun pullataikina! Minä totesin vain että paraskin sanoja. (Isällä kun mahaa löyty..) Tästä tapauksesta on kyllä jo aikaa, mutta silti tapahtuma muistuu mieleen silloin tällöin..

No joo, näiden kommenttien jälkeen ei pitäisi varmaan sanoa että kilot tulivat huomaamatta. Ainakin muut ovat ne huomanneet!