Olin melko hoikka lapsi. En mitenkään liian laiha, mutta ylipainoa minulla ei koskaan ollut. Syy löytynee varmaan siitä, että lapsuudessani ei tunnettu nykyisen kokoisia jättikarkkipusseja. Ja niitä pieniäkin sai todella harvoin. Olin kyllä jo lapsena melko perso makealle, mutta kun makeaa ei saanut, niin sitä ei sitten saanut.

Lapsena ja nuorena liikuin paljon. Ihan jo senkin takia, että koulu sijaitsi noin 3 km päässä, eikä pikkukaupungin bussiyhteydet olleet mitenkään kehuttavat. Niinpä sitä sitten tarvottiin kouluun kävellen tai pyörällä huolimatta auraamattomista teistä tai vaikka -30C pakkasessa. Silloin sitä ei yhtään edes kyseenalaistanut, sillä lähes kaikilla kavereillanikin oli sama juttu. Lähes kaikkien luokkalaisteni vanhemmat kävivät töissä, joten harvalla oli edes teoriassa mahdollista saada kyyti kouluun.  

Kouluaikoina myös lenkkeilin ahkerasti. En niinkään kuntoilu mielessä, vaan siksi ettei pienellä paikkakunnalla muita virikkeitä ollut kovin paljon. Monesti vain lähdimme kaverin kanssa kävelemään ja juttelemaan. Siinä vierähti monesti useampikin tunti ihan vain kävellessä. 

Lukiossa aloin harrastamaan lisäksi liikunnallisia harrastuksia, joihin tietenkin piti mennä ensiksi pyörällä. Näin jälkikäteen olin silloin todella hyvässä kunnossa, vaikka silloin koin olevanikin rapakunnossa. Päivässä tuli silloin parhaimmillaan "hyötyliikuntaa" pyöräilemällä reilu 20 km.. ja sen lisäksi tietysti 5 kertaa viikossa varsinaista harrastusta liikunnan parissa. Painoa oli noin 60 kg lukio loppui.  Silloin tunsin olevani todella isokokoinen…

Lukion jälkeen muutin opiskelemaan isoon kaupunkiin (siis pikkukaupungista katsottuna isoon) ja vähän ennen sitä tapasin mieheni. Jatkoin entistä liikunta harrastustani, mutta kaikki aikaisempi "hyötyliikunta" jäikin sitten pois. Asuin lähellä opiskelupaikkaani, ja toisaalta myös bussit kulkivat kauemmaksi hyvin. Iltaisin oli ihana käpertyä miehen viereen ja kokata yhdessä hyvää ruokaa. Kotona oli aina syöty melko perusruokaa, ja nyt pääsin tutustumaan ihan uudenlaisiin herkkuihin. Kiloja alkoi kertyä aika nopealla vauhdilla.. Jossain vaiheessa liikunta alkoi jäädä kausittaiseksi, ja sitä myötä sitten painoakin alkoi kertyä..  Havahduin kun painoni oli 80kg. Siinä vaiheessa alkoi armoton liikunta, ja vähitellen sainkin painoni tippumaan 67kg. Sen jälkeen sitten olenkin taas unohtanut vaa'alla käynnin ja tässä on tulos. Painan jälleen 80 kg, ja tiedän että mikäli en nyt puutu siihen, painoni nousee tästä hyvin helposti ja paljon. Nuoruuteni liikuntamääriä en tavoittele, mutta yritän saada liikunnan jälleen osaksi elämääni. Silloin jää ainakin vähemmän aikaa syömiselle. :)