Paino pysyi lopulta ennallaan viime viikon jälkeen. Pääasia kuitenkin ettei noussut, sillä viikonloppuna tuli reippaasti syötyä reippaasti ja istuttua paljon autossa. Sukuloidessa on hieman hankala saada kaloreita karsittua, kun joka paikassa tuputetaan jotain. Vierailimme useammassa paikassa, ja joka paikassa tietenkin olisi välttämättä haluttu tarjoilla herkkuja. Kaikki eivät ymmärrä jos heille sanoo ”ei kiitos, me söimme juuri äsken” tai ”olemme juoneet jo useammat kahvit tämän päivän aikana”. Meidän suvun mummelit ainakin loukkaantuvat jos heidän pullat eivät kelpaa. Sama juttu on kahvin kanssa. Olen joka ikinen kerta sanonut etten juo kahvia, sillä se on minusta yksinkertaisesti pahan makuista. Silti, joka kerta kuulen saarnan siitä, ettei kahvi ole mitään myrkkyä… Siinä onkin sitten aivan turha selitellä, ettei mulla ole kahvia vastaan muuta kuin se järkky maku. Ja sama kuvio toistuu joka kerta, vaikken ole koskaan juonut kahvia. Ei voi ymmärtää!