Äh, ei taas tule tästä touhusta tule edelleenkään yhtään mitään. Paino on edelleen suurinpiirtein samassa kuin aiemminkin. Siinä se seilaa 73 kg ja 74 kg välillä. En vain saa itsestäni riittävästi irti, että jaksaisin ihan tosissaan panostaa syömiseen..  Jonkin päivän jaksan kirjailla syömisiä ja pitää huolen että syön terveellisesti ja vajetta tulee, mutta sitten taas koko homma jää. Ei löydy riittävästi itsekuria. Mistähän sitä saisi? Eilen tein pitkästä aikaa jopa eräänlaisen ennätyksen kaloreiden suhteen kun sorruin sekä suklaaseen että pakastepizzaan. Jos nyt oikein luin sitä pizzapakettia, niin siinä tosiaan luki että 1000 kcal/per puolipizzaa. Elikkäs koko pizza olisi peräti 2000 kcal! En tajua kuinka siihen läystäkkeeseen voi edes saada niin paljon energiaa..  Suklaapussillisen jälkeen oli jo niin suuri katumus päivän syömisistä, että miehen ei ollut kovin vaikea houkutella minua hiihtolenkille vaikka olinkin aika väsynyt. Lenkin jälkeen vedin sitten tuon pizzan, enkä tajua miksi!! Pitää nyt yrittää ottaa opiksi tästä repsahduksesta.

Vaikka syömiset ovat mitä on, niin liikkuminen onneksi tuntuu hyvälle. Olen innostunut hiihtämisestä muutaman hiljaisen talven jälkeen. Tänä talvena on hiihtokertoja kertynyt enemmän kuin parina viime talvena yhteensä. Lisäksi juokseminen tuntuu taas hyvälle. Tällä viikolla on jo 2 lenkkiä takana ja yksi vielä suunnitteilla. Täältä tullaan puolimaraton! :)

Mietin,  että onko olemassa joku erityinen syy miksi pitäisi syödä puuroa ja leipää? Toki ne ovat edullista perusruokaa ja parhaimmillaan hyviä kuidun lähteitä, mutta ovatko ne muuten mitään välttämättömyyksiä? Sanotaan että puuro on vatsaystävällistä, mutta omalla kohdallani olen huomannut päinvastaisen vaikutuksen. Se ei tee hyvää minun vatsalleni ja siksi en sitä juurikaan syö.  Leipää syön lähinnä silloin kun en ole jaksanut panostaa eväisiin ja pääsen helpoimmalla hakemalla sämpylän. En kuitenkaan erityisemmin ole leivänkään ystävä.  Kalorilaskurin suositteleman minimikuitumäärän (25 g/päivä) saan täyteen ilman leipiä ja puuroa, mutta silti mietin että onko viljatuotteista saatavat kuidut jotenkin erilaisia kuin esim. herneistä ja päärynästä saatavat kuidut?  Siis että pitäisikö niitä kuitenkin yrittää syödä..

Onnistun luomaan itselleni toisinaan ”henkisiä esteitä”. En vain välillä usko että voisin saavuttaa jotain tiettyä painoa, vaikkei siihen matkaa enää montaa kiloa olisikaan.  Tuntuu ihan mahdottomalta ajatella, että painoni voisi vielä joskus olla alle 70kg. Tiedän toki, ettei se oli mahdotonta ja suurimman osan elämästäni olen ollut selkeästi sen alapuolella, mutta nyt tuo maaginen raja vain tuntuu mahdottomalle.  Hassua.

Äh, tämä homma nyt jumittaa jälleen. ”Joulukilot” lähtivät, eli samoissa lukemissa ollaan kun ennen jouluakin, mutta mitään muuta en saa aikaan. Liikuntaa olen harrastanut muutaman kerran viikossa, mutta syömispuoli on retuperällä. Motivaatio hukassa.. Tiedän kyllä ettei tällä menolla kiloja vähene, mutta silti en vain saa tehtyä mitään muutoksia. Turhauttavaa!! Vaikka taisin viime postauksessa mainita, etten lähde enää millekään dieetille, niin kummasti se mieli muuttuu.. Nyt suunnittelen taas ihan vakavissani pienen spurtin ottamista.  Jos vaikka ottaisi käyttöön kahdeksi viikoksi kevennetyn ruokavalion. 1200 kcal niinä päivinä jolloin en liiku ja 1500-1600 kcal treenipäivinä.   Aloitus tapahtuisi tosin vasta ensi maanantaina sillä viikonloppuna on juhlia. :)

Pyhät ohi ja syöminen riistäytyi hieman käsistä.  Paketeista paljastui reilu 2 kg suklaata ja ne kaikki on nyt syöty.. (En sentään ihan kokonaan niitä itse vetänyt, mutta suurimman osan kuitenkin.) Suklaan lisäksi on mennyt paljon muuta ylimääräistä, kuten ihania juustoja, sipsejä ja tietty jouluruokia. Kalorimääriä en edes halua miettiä..  Nyt pitää saada tähän stoppi ja paluu järkevämpiin tapoihin.  Kai niitä syömisiä olisi taas alettava vähäksi aikaa kirjaamaan, jotta ylimääräiset naposteltavat vähenisivät.

Viimeisen kahden viikon aikana liikunta on lisäksi jäänyt pois lähes kokonaan. Ollaan oltu lähes koko ajan menossa tai sitten meillä on ollut vieraita, joten sopivaa hetkeä ei ole ollut. Eilen sentään kunnostauduin ja reippailin lähikioskille (ostamaan jäätelöä : ) ), ja kyllä tuli todella hyvä fiilis! (Sekä reippailusta että jäätelöstä.) Ihana pakkassää piristi ja huomaisin kuinka paljon liikkumista kaipaan. Tekisi mieli jo tänään lähteä liikkumaan, mutta taitaa alennusmyynnit kuitenkin vetää tänään pidemmän korren. : )

Uuden vuoden lupauksia en tee, mutta tavoitteita asetan tälle vuodelle.

*Säännöllinen liikkuminen. Toteutui melko hyvin jo viime vuonna, mutta tämän vuoden puolella yritän saada liikkumisen vielä pysyvämmäksi osaksi elämää. Salille ei aina viitsi lähteä treenaamaan, mutta lenkille lähtöön ei vaadita kuin tahtoa. Haastetta riittää että saan itseni raahattua ulos. Tavoitteena 3-4 krt viikossa salia/spinningia/bodypumppia tai esim. pidempiä lenkkejä. Haaveena on myös jaksaa juosta 10 km jossain vaiheessa vuotta.

*Järkevä syöminen. Asia meni parempaan suuntaan jo viime vuoden puolella, mutta edelleen tähän pitää panostaa paljon. Varsinkin suurempia repsahduksia pitää yrittää välttää. Pääpaino kuitenkin edelleen kokonaisuudessa, liian tarkaksi en ala. Dieettejä pyrin välttämään, vaikka ne välillä kovasti houkuttelivatkin. Äkkiä pudotetut kilot ovat minulla tulleet joka kerta takaisin. Lisäksi yritän lisätä kasvisten syöntiä.  Niitä syön aivan liian vähän.

Näillä sitten mennään.. Tällä hetkellä en jaksa miettiä yhtään painonpudotusta. Pääasia on nyt että saan ensin syömiset ja liikkumiset ennalleen.

Välillä ihmetyttää kuinka helppoa on unohtaa se kevyempi syöminen..  Viikoilla olen onnistunut saamaan syömisiini järkeä. Siis vähennettyä esim. sipsien ja karkkien syömistä ja lisättyä kasviksien ja proteiinipitoisten ruokien määrää. Viikonloppuna tai jossain muussa arjesta poikkeavassa tilanteessa sen sijaan koko järkevän syömisen ajatus unohtuu. Sallin itselleni herkkuja, mutta joku kohtuus kuitenkin pitäisi muistaa pitää.  Tämänkertainen viikonloppu alkoi kohtuuhyvin Alproon soijakaakaolla (light-versiolla).  Sen jälkeen lähtikin alamäki. Lähdimme shoppailemaan ja shoppailun lomassa söimme lounaan. Päädyimme erääseen kiinalaiseen, jossa on seisovapöytä. Kokemuksesta tiedän että laihdutus ja seisovapöytä eivät ole hyvä yhdistelmä silloin, kun tarkkailen syömisiäni. Nyt oli kuitenkin niin kaamee nälkä, että päädyttiin sinne kiinalaiseen kun ei jaksettu miettiä muitakaan ruokapaikkoja. Positiivinen havainto oli sentään se, että hieman mietin mitä sieltä pöydästä otin syömiseksi ja juomiseksi.  Mutta ne määrät mitä erehdyin syömään, ei sitten ollutkaan enää niin positiivinen havainto. Juomaksi otin appelsiinimehun sijaan vettä, joten se oli hyvä juttu. Seisovasta pöydästä vältin ottamasta mitään friterattua. Sen sijaan sitä ihanaa paistettua riisiä ja niitä possu- ja kanakastikkeita mätin ihan mielettömän määrän. Ne olivat vain niin hyviä!! Koskahan sitä oppii tiedostamaan milloin masu on täynnä sen sijaan että sen söisi liian täyteen.. Kotiin tullessa vedin puolilasia soijakaakaota. Sen jälkeen vuorossa oli elokuvailta, johon ”tietysti” kuului irtokarkkeja. Niitä tuli ostettua noin 300 grammaa. Toki mies söi osan, mutta kuitenkin suurin osa meni minun suuhun..  Pieleen meni siis lauantain osalta sekä laatu, määrä että ruokailun jaksottaminen.

 Sunnuntai sitten.. Anopin vierailun johdosta leivoin heti aamulla kääretortun suklaatäytteellä. Siinä vaiheessa sentään maltoin vielä olla maistamatta.  Aamu alkoi taas soijakaakaolla. Lounaan söimme vasta iltapäivällä, joten siinä vaiheessa nälkä olikin jo melkoinen. Anopin vierailun kunniaksi kävimme syömässä taas ulkona. Tällä kertaa ei sentään seisovassa pöydässä. :) Vaikka melkoinen kaloripommi taisi sunnuntainkin lounas olla. Härkää kermakastikkeella. Maukasta, mutta ei mitään terveysruokaa. Sapuskan jälkeen suuntasimme kotiin, jossa odottikin jo aamulla leipomani kääretorttu. Lisäksi saimme anopilta tuliaisina 460g suklaakonvehti rasian joka laitettiin samantien tarjolle.. Niitä konvehteja sitten tuli napsittua melkoista tahtia, ja illalla rasia olikin jo tyhjä.. Mies toki söi osan, mutta jälleen kerran suurin osa meni minun suuhun. Pieleen meni siis sunnuntainkin syömiset.

Aamupaino oli tänään puolikiloa enemmän kuin perjantaina. Nyt ei sitten auta kun yrittää muuttaa suuntaa. Pari päivää pitää ottaa muutenkin kevyemmin, sillä loppuviikosta lähden reissuun ja ulkomailla syöminen tuo mukaan omat haasteensa.   

Blogaaminen on jäänyt viime aikoina vähemmälle. Kirjoitusintoa kun ei ole ollut. Projekti painonpudotus ei sen sijaan ole loppunut tai ollut tauolla, mutta eteneminen on ollut hidasta. Elokuusta painoa on tippunut vain 1,6 kg… Toukokuusta yhteensä 6,6 kg.  Olen kuitenkin ihan tyytyväinen että suunta on pysynyt oikeana ja varsinkin siihen että olen saanut edes tuon verran pois.  Ehkä hitaampi pudotus antaa minun kohdallani kuitenkin lopulta paremman lopputuloksen. Yritän varsinkin välttää nälässä oloa, koska nälkäisenä en liiemmin muista miettiä kalorimääriä ja syöminen muuttuu ahmimiseksi.  En myöskään tavoittele mitään täydellistä ruokavaliota, vaan jotain sellaista suht. terveellistä, jota pystyisin noudattamaan jatkossakin.  Pientä spurttia voisin tosin ennen joulua ottaa. Olisi aika mahtavaa saavuttaa tämän vuoden puolella normaalipaino! Matkaa siihen olisi noin 3 kg.

Femisti heitti kauneuskysely-haasteen. Yritän vastailla, vaikka nämä kauneudenhoitojutut eivät ole ihan sitä minun alaani. :)

1.   Varhaisin meikkimuistosi?:  Taisi olla joskus lapsena kun veljeni kanssa lähdettiin virpomaan. Minut meikattiin noidaksi ja veljeni kissaksi.   Muistan edelleen sen voimakkaan tuoksun joka niistä meikeistä lähti. Erityisesti mieleeni jäi poskipuna. Sitä piti sitten kokeilla myöhemmin salaa.

2. Mitä meikkejä löytyy käsilaukustasi?: Öö.. ei yleensä mitään. . Joskus puuteri.

3. Lempituoksusi?:  Pidän useammasta kevyestä kukkaismaisesta tuoksusta, mutta tällä hetkellä en taida omistaa yhtäkään tuoksua.

4. Henkilökohtainen kauneusvinkkisi?: Heh, tätä minulta harvemmin kysytään. :) Kosteusvoiteen käyttö aamuisin tekee kasvojenihon mukavan tuntuisen. Runsas veden juonti. (ehkä sillä on vaikutusta ihoon? )

5. Uusin kauneuslöytösi?: Jalkavoide. Ei tuoksu eritysen hyvälle, mutta tekee jaloista pehmeän tuntuiset.  En muista merkkiä. :)

6. Ikimuistoisin virheostokseni?: Näitä on varmaan monta.. Ostin kerran Ruotsista vahingossa shampoota, jonka piti antaa volyymiä ikääntyneille hiuksille.. Volyymia tuote antoi, tosin hiuksia ei meinannut saada millään selväksi pesun jälkeen. Se purnukka lähti melkein saman tien roskiin. :)

7. Meikkivoiteella vai ilman?: Ilman. Silmien alle ja leukaan laitan peitepuikkoa, mutta muuten en käytä.

8. Eyeliner vai kajal?: Eyliner. (Tosin sitäkään en taida tällä hetkellä edes omistaa. )

9. Tuote, jota ilman et tulisi toimeen?: Ripsiväri.

10. Tuote, jota haluat vielä koittaa?:  Jonkin sortin voide tummille silmänalusille. (Sellainen, josta olisi oikeasti apua.) 

Näköjään on tullut taas hieman päivitystaukoa. Mitään ihmeempiä ei ole tapahtunut. Paino on pysynyt suurin piirtein samana. Viime kerrasta ei ole mitään lähtenyt, muttei myöskään takaisin tullut. Olen liikkunut ahkerasti, mutta syömispuoli on ollut vähän niin ja näin. Itse en enää herkkuja kotiin entiseen malliin kanna, mutta jos mies tuo vaikka keksipaketin kaupasta, niin ongelmat alkavat.. Viime aikoina on ollut vielä kaikkia pikku tapahtumia, joten noiden keksipakettien ym. osto on ollut ihan perusteltua ”vierasvaraksi”. Mutta eihän ne tietenkään ole kovin kauaa säilyneet.. Pitäisi varmaan pyytää miestä piilottamaan kaikki ”vierasvarat”!

Aamulla kokeilin uteliaisuuttani muutamaa pieneksi jäänyttä paitaa. Ne mahtuivat päälle! Ihana yllätys.  Liikunnasta on tainnut olla hyötyä vaikka kiloja ei vielä viittä enempää ole lähtenyt.  Huomasin myös reisieni hieman silottuneen. Kaventumisesta en tiedä, mutta iho on selkeästi muuttunut. Aiemmin sisäreisissäni oli ikäviä puna-harmaan-rusehtavia läiskiä ja viiruja, mutta nyt ne ovat hävinneet. Liekö liikunta parantunut aineenvaihduntaa tai jotain muuta. :) Toivottavasti kaventumistakin alkaisi reisissä jossain vaiheessa näkyä. (Pitäisi kaivaa taas mittanauha esiin.)     

Vaaka näytti aamulla tasan 75kg. Vielä jokin aika sitten tuo painon saavuttaminen tuntui aivan mahdottomalle. Mutta nyt se on siis saavutettu!  Mukavasti toi itseluottamusta tähän touhuun. 5kg vielä ja olen normaalipainoinen BMI:n mukaan. Jee! : )

Liikuntaa mietiskelin taas uudelleen. Alku viikkoinen lääkärillä käynti antoi uutta ajateltavaa, vaikkei mistään painoon liittyvästä keskusteltukaan.  Alan keskittyä enemmän pitkäkestoiseen aerobiseen liikuntaan ja jätän varsinaisen painoharjoittelun toistaiseksi vähemmälle. Pitkiä kävelylenkkejä ja kuntopyörä/crosstrainer sessioita matalalla sykkeellä siis luvassa.(ja tietysti yritän järkevää syömistä pienellä vajeella) Tällä siis pyrin nopeuttamaan painon putoamista. Yhden viikottaisen bodypumpin ajattelin lisäksi pitää ohjelmassa. (saa lihaksetkin vähän ärsykkeitä.)

Muutaman kilon (tai jos hyvin käy niin sen 5kg jälkeen) tiputuksen jälkeen keskityn sitten enemmän salilla käyntiin ja lihasten kasvattamiseen. Sitten saa paino pysyä samana.